post

Ensimmäinen Suomenmestaruus – ironisesti hauskaa pitäen lajissa, joka tukee vapaaottelua

Hei kaikki!

Kerroin edellisessä blogissa, että lähden Brasilialaisen Jiujitsun SM-kilpailuihin pitämään hauskaa ja saamaan tarinoita elämäni aarrearkkuun. Kaikkea sain, mitä lähdin hakemaan ja lisäksi kirsikaksi kakun päälle ei odotetun kultamitalin.

 

Nämä kuvat ovat todella hyvän kuvaajan käsialaa:

VoikukkaPhotography /Mirva Vainio

Suomenmestaruus tuli siis sarjasta: Sinivöiset naiset alle 69kg

Fun fact: BJJ:ssä on siis vyöarvot alemmasta luetellen valkoinen, sininen, purppura, ruskea, musta. Olen siis melkein pahnan pohjimmaisena vielä, mutta kenties joku päivä lanteitani koristaa taas uusi väri.

Osallistuin vain pääpäivääni lauantaihin eli oman painoluokkani turnaukseen. En osallistunut extrana sunnuntaina sinivöisten avoimeen sarjaan.

Kisapäivä meni suht mukavasti, tosin minullehan tuollainen kisaaminen ei ole lainkaan ominaista. Olen tottunut vapaaottelussa siihen, että ottelua edeltävä päivä on rankka painonvetopäivä ja siitä pitää palautua, että jaksaa sitten pelätä koko ottelupäivän aina siihen hetkeen asti, kun häkin ovi sulkeutuu ja sielun valtaa sanoinkuvaamaton rauha.

Tämä ei ollut lainkaan sellaista. Jännitti ja pelotti koko ajan ja lauleskelin odotellessa, että rauhoittuisin. En juuri lämmitellyt, koska en oikein tiennyt miten sitä olisi hyvä lämmitellä. Koska minulla ei ole niin paljon rankingpisteitä (pisteitä, joita kerätään BJJ-liiton virallisista kilpailuista), niin sain aloittaa kaavion pohjalta, joka oli hyvä. Tämä siksi, että minun sarjassani oli 6 osanottajaa, joka tarkoittaa, että pohjalta aloitettaessa voisi saada sen kolme ottelua, jos hyvä munkki käy. Ja kävihän se 🙂

Ensimmäinen ottelu piti olla lämmittelyä, mutta siinä ei ehtinyt tulla kovin lämmin. Lähdin hakemaan alasvientiä, joka sillä hetkellä mieleen tuli ja onnistuin pääsemään sen onnistuessa suoraan selän puolelle ja RNC eli rear naked choke / selkäkuristus oli puristamista vaille tehty. Huokasin helpotuksesta vain tajutakseni, että pian pitää mennä uudestaan.

Toiseen otteluun vastaan asettui jo paljon kokenut ja kierrellyt jujutsuka, joka ei antanutkaan minun tehdä alasvientiä vaan veti guardiin eli otti minusta otteen ja istui alas. Epämukavuusalueella mentiin koko 6 minuuttia eli täysi otteluaika. Pistesuorituksia eli pisteen arvoisia etenemisiä tai tekniikoita ei ehtinyt tulemaan, mutta sain kuin sainkin kaksi etua hyvistä positioista. Etuja voi siis saada esimerkiksi siitä, kun pistesuoritus on lähellä, mutta se ei toteudu. Voitin siis toisen ottelun 2 edulla.

Kolmas ottelu kuljettiin myös täyteen aikaan, mutta nyt tauon aikana kulmamiesten vinkeistä viisastuneena lähdin heti ottelun alkaessa hakemaan alasvientiä. Tämä on tilanne, jossa jos olen ensimmäisen aloitteen tekijä alasviennin suhteen ja toinen vetää guardiin niin kuin aiemmassa ottelussa, minä saan 2 pistettä alasviennistä. Muuten jäisin nuolemaan näppejäni, jos aloite ei olisi minun. Ottelu tosiaan kesti täydet 6 minuuttia pitkäraajaista ja noh sanotaan se tässä, mukavaa ottelijaa vastaan 🙂 Sain vielä kaksi etua ottelun aikana ja käsi nostettiin lopulta ylös Suomen mestaruuden merkiksi. Kaverit olivat iloisia ja vähän ylpeitäkin minusta. Se tuntui mukavalta.

Kuvassa kotiseuran Gracie Barra Kouvolan veljesmitalistit Kim ja Toni Lipsanen. Kim myös kulmasi minua Porin Kamppailukeskuksen Riku Urholinin lisäksi. Onni on kaksi salia ja vaan yksi Sumppa XD

 

 

 

 

Jokaisen painoluokan voittaja saa 300€ tukirahan tammikuussa käytäviin Euroopan Mestaruuksiin. Nyt ollaankin jännän äärellä, että onko sinnekin vielä mentävä. Harkitsen totta kai, mutta siinä painaa jo pikkuisen vapaaottelumatsi päälle ja se se vasta pelottaakin.

No mutta kuitenkin, ensimmäinen suomenmestaruus koskaan on nyt siis hassusti saavutettu lajissa, jota käytän häikäilemättä hyväkseni tullakseni paremmaksi vapaaottelijaksi. Laji opettaa tekniikan ja tilannetaistelutahdon lisäksi myös yllättävän paljon rauhallisuutta ja kylmäpäisyyttä. P*askoistakin tilanteista selviää, kunhan ei käy sähläämään.

Parhain terkuin, Sumppa

Vastaa